Kirjoittaja Aihe: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?  (Luettu 462 kertaa)

Fuser

  • Sr. Member
  • ****
  • Viestejä: 280
Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
« : 13.11.17 - klo:00:46 »
Kävin katsomassa tämän Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan. Täytyy tunnustaa että olin aika skeptinen kun pari vuotta sitten ensimmäisen kerran luin iltapäivälehdestä uutisen, että Louhimies väsää Linnan klassikosta elokuvan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Olen pitänyt Mollbergin Tuntematonta vuodelta 1986 aivan ylivertaisena sotaelokuvana, enkä jaksanut uskoa että Louhimies enää juuri mitään lisäarvoa siihen voisi tuoda. Lisäksi ajattelin että ei Väinö Linna jaksa enää tätä nuorempaa somesukupolvea juuri puhutella. En ole mitenkään kovin innokkaasti tätä elokuvan valmistusprosessia seurannut enkä ensi-iltaa odottanut, mutta kun elokuvasta on nyt tullut niin suuri mediailmiö ja kaikki sen tuntuvat käyvän katsomassa, niin päätin minäkin lähteä elokuviin.  :)

Ja täytyy ilokseni tunnustaa että olin oikeastaan jokaisessa asiassa täysin väärässä. Louhimies on saanut Tuntemattomaan sotilaaseen taaskin uutta näkökulmaa. Väinö Linnan kirja on niin suurta kirjallisuutta, että siitä voi aina löytää jotain uutta pohdittavaa. Jotenkin pidin siitä, että Louhimies on nyt ottanut Rokan keskeisemmäksi hahmokseen (Laineella se oli Lehto ja Mollbergilla Riitaoja), ja sitä kautta pohtii kuinka ihmisen täytyy sodassa revetä aivan eri rooliin kuin kotona karjalalaisena vaimoaan ja lapsiaan syvästi rakastavana pienviljelijänä. Kyllä sota on se suurin onnettomuus mitä ihmistä voi kohdata. Louhimieshän on itse käsikirjoituttanut nämä kotirintamakohtaukset, niitähän ei Linnan Tuntemattomassa sotilaassa ole, mutta ne kohtaukset ovat mielesatäni täysin Linnan Tuntemattoman hengen mukaisia. Nämä Rokan siviilielämän tapahtumat vaan inhimillistävät koko sodan. Tuovat sen lähemmäksi ihmisten arkea. Sotaa kun ei käydä vain rintamalla. Koko maa on sodassa.

Olen aikaisemmin pitänyt Edwin Laineen ohjaamaa Tutematonta sotilasta (1955) vastenmielisenä ja naivina elokuvana, mutta nykyään näen jo siinäkin ansiokkuutta ja varsinkin hyviä kohtauksia. Aikaisemmin pidin sitä lähinnä selliaisena 4h-kerhon vitsiniekkojen vaellusretkenä Jakomäen metsissä, mutta katsottuani telkusta dokkarin SF-Suomi Filmin tarina opin näkemään Laineenkin pläjäyksen sidottuna siihen poliittiseen ja historialliseen kontekstiin missä se oli tehty. Ja onhan elokuvassa toki hienoja ja unohtumattomia roolitöitä, kuten vaikka Åke Lindman Lehtona, Jussi Jurkka Lammiona ja Veikko Sinisalo Lahtisena. Mollbergin Tuntematonta pidän tosiaankin sitten jo aivan eritasoisena tulkintana Väinö Linnan hienosta romaanista. Oikeastaan koko Linnan kirjan idea ja lähtökohta on se, että konekiväärikomppanian miehet ovat sellaista ikäluokkaa, noin 1920 syntyneitä, jotka eivät ole vielä ikänsä puolesta joutuneet talvisotaan, vaan suorittavat varusmiespalvelustaan juuri välirauhan aikana. Heidän mielissään elää joku naivi talvisodan legenda ja sankarimyytit. Ja kuten Linna kirjoittaa, niin "kolmessa päivässä he oivalsivat että sodan olemus on väsymys, nälkä ja pelko". Kun Laine käytti konekiväärikomppanian sotilaina viisikymppisiä Kansallisteatterin näyttelijöitä, niin Mollbergin elokuvassa päähenkilöt ovat parikymppisiä amatöörinäyttelijöitä. Juuri tällä Mollberg kunnioittaa ja pääsee lähelle Linnan tekstiä. Mollberg tekee oikeastaan naturalistisen version Tuntemattomasta sotilaasta. Se on oksettavan karmea elokuva. Siinä ei kuolla hymyssä suin.

Mollbergin elokuvassa on leimallista äänettömyys taisteluiden tauottua. Mollbergin elokuvassahan ei ole lainkaan musiikkia. Ei löydy Oulun kirjastosta soundtrackia. Laineen Tuntematon päättyy elokuvan vastenmielisempään kohtaukseen. Sota loppuu. Tykkien jyminä taukoaa ja miehet nousevat juoksuhaudoistaan. Silloin metsästä kajauttaa Wienin filharmoninen orkesteri eetteriin Sibeliuksen Finlandian. Louhimies käyttää loppukohtauksessa samaa musiikkia, mutta äänessä on vain yksi surullinen sello viulu. Siinä soi haavoitetun Suomen ääni. Ja loppukohtauksessa Rokka palaa sotasairaalasta murjottuna miehenä evakkoperheensä luo ja Koskelan Alma keinutuolissaan katselee Akselin poikien sankariristejä ja valokuvia, joiden joukkoon on talvisodassa kaatuneiden Eeron ja Voiton lisäksi liitetty nyt myös Vilhon muisto.

Olen hyvin iloinen siitä, että Louhimies teki tämän Tuntemattoman sotilaan. Päivitti sen tälle somesukupolvellekkin.  Itse en elokuvasta juuri mitään lisäarvoa saanut. Olen Linnani lukenut, miettinyt ja tutkinut jo niin tarkasti. Mutta nuorille ihmisille tämä on monillekkin ensimmäinen kerta kun he tutustuvat Väinö Linnaan. Näytös oli loppuunmyyty ja yleisön ikähaitari oli vuosien 16-88 välillä. Ja lähes puolet yleisöstä oli alle kolmekymppisiä. Olin itsekkin elokuvissa tyttäreni kanssa. Ja kyllä hänkin oli hyvin vaikuttunut. Jotenkin Linna vaan puhuttelee meitä suomalaisia. Tuntematon sotilas on ilmeisesti osa jotakin suomalaista geeniperintöä. Palanen meidän suomalaisten evoluutiota.


P.S. Väinö Linnan suosikkikirja oli Hasekin Kunnon sotamies Svejkin seikkailut. Tästä on kertonut Väinö Linna itse ja vaikka Jaakko Syrjä kirjoittaa Linna elämäkerrassaan siitä, kuinka Linna aina jatkuvasti uudelleen ja uudelleen palasi lempikirjansa pariin. Ja uskon vakaasti että tämä velmu Svejk U Kalichan (Pikarin) pyöreästä pöydästä ei malta olla upottamatta lusikkaansa myös Suomen jatkosodan soppaan. Totuuden tietää tietysti vain Väinö Linna itse, mutta minulla on perusteluni. Linnan Tuntemattoman sotilaan miehet ovat hyvin juurevaa väkeä. Jo murre ja puhetyyli paljastavat henkilön heimon ja myös säädyn. Mutta sitten ilmestyy jostain Prahasta tämä outo täydennysmies Honkajoki. Mies josta kukaan ei ota mitään selvää. Tämä kirjakieltä puhuva käpyjenkeräilijä ja ikiliikkujan keksijä (Svejk oli muuten siviiliammatiltaan koirankasvattaja eli hän möi hienostorouville sekarotuisia piskejä rotukoirina) ei kerro sanallakaan siitä, että mistä hän on tulossa tai minne menossa. Ainoastaa sen, että on vakaasti päättänyt luovuttaa sekä oman että SPR:n sotasairaalassa pullosta saamansa veren isänmaansa hyväksi. Tämän Svejk/Honkajoki roolin näyttelee Laineen Tuntemattomassa ikimuistoisesti Tarmo Manni ja nyt Louhimiehen elokuvassa hienosti Eero Milonoff. Ja miten se Svejk sanoikaan U Kalichan kantapöydässä hyvästellessään ystävänsä lähtiessään ensimmäiseen maailmansotaan? "Tavataan sitten sodan jälkeen kello kuusi".  :D
« Viimeksi muokattu: 13.11.17 - klo:01:01 kirjoittanut Fuser »

villerius

  • Hero Member
  • *****
  • Viestejä: 3109
Vs: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
« Vastaus #1 : 13.11.17 - klo:07:27 »
^En ole vielä kyseistä leffaa nähnyt, mutta samankaltaisia kommentteja olen elokuvasta kuullut kuin sinäkin tuossa mainitsit. " en uskonu tän uuden tuovan mitään uutta" etc. Kertoivat olleensa myös erittäin väärässä.
Täytyy myös raahata omat luuni leffateatteriin kokemaan elämys.

Mrheppu

  • Newbie
  • *
  • Viestejä: 23
Vs: Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
« Vastaus #2 : 15.12.17 - klo:22:45 »
Sunnuntain kotikatsomon linnanjuhlat... oli hyvä pätkä